16. elokuuta 2010

Ennen auringonnousua



Puulaiva lähestyi satamaa. Taivaalla loistava täysikuu  heijasti järven pintaan hopeisen sillan. Oli hiljaista. Edes lokit eivät parveilleet aluksen ympärillä tavalliseen tapaansa. Laivan valkoiset purjeet laskeutuivat alas, ja se lipui tuulen mukana kohti laituria. Parisataa metriä ennen satamaa laiva pysähtyi ja ankkuri heitettiin veteen. Kuului loiskaus ja alus jäi keinumaan paikoilleen.

Soutuvene laskeutui kitisten laivan kylkeä pitkin ja tipahti veteen. Poika irrotti soutuveneen köydet, tarttui airoihin ja ryhtyi soutamaan kohti laituria. Valkoiseen leninkiin ja hellehattuun pukeutunut nuori nainen vilkuili veneestä ympärilleen tuntematonta maisemaa. Kun soutuveneen kokka osui laituriin, poika veti airot veneeseen, hyppäsi laiturille ja sitoi veneen kiinni. Nainen istui paikoilleen jähmettyneenä. Poika odotti hetken, mutta kun nainen ei tehnyt elettäkään noustakseen, poika hyppäsi takaisin veneeseen ja tarttui veneen pohjalla makaavaan ruskeaan matkalaukkuun ja mustaan kotelomaiseen salkkuun ja nosti ne laiturille odottamaan omistajaansa.

Valkoinen hellehattu oli kiinnitetty naisen vaaleisiin kiharoihin pinneillä, niin ettei tuuli pystynyt sieppaamaan hattua mukaansa. Hellehatun lieri peitti naisen kasvot. Poika ojensi kätensä naiselle ja nainen tarttui siihen. Kun nainen kiipesi pojan avustamana laiturille, vinoon asetellun lierihatun alta paljastui hopeasiipinen kyyhky. Se istui naisen olkapäällä lierin suojassa ja käänteli päätään kuin tutkien satamaa, johon he olivat juuri saapuneet.

Nainen seisoi laukkujen vieressä laiturilla ja tuijotti edessä avautuvaan pimeään kylään. Kylä nukkui huoletonta unta. Kukaan ei osannut odottaa naista, kukaan ei ollut tullut häntä vastaan. Poika irrotti soutuveneen laiturista.

”Hyvästi, Miriam”, poika sanoi, hyppäsi veneeseen ja ryhtyi soutamaan takaisin.

Nainen seurasi kuunsiltaa pitkin loittonevaa soutuvenettä. Sitten hän käänsi päänsä kohti kylää. Pimeässä yössä hän tunsi ruusujen tuoksun. Hattu peitti naisen poskia pitkin vierivät kyyneleet. Hän katsoi viimeisen kerran kaukana järvellä lipuvaa laivaa. Sitten hän tarttui matkalaukkuunsa ja salkkuunsa ja asteli laituria pitkin kohti tuntematonta kylää.

Ruususadun seuraava osa julkaistaan tiistaina 17.8.2010.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

luettu!!! -emmi-

Anonyymi kirjoitti...

Odottaa jo huomista! /Ellu

Anonyymi kirjoitti...

Ihana aamunavaus! T: Käärme

Helena Pohojalaanen kirjoitti...

Luettu
T. Ritva

irene kirjoitti...

Mä olin täälä blogilla keskiyön vaihteessa 00.01 ja ajattelin olla se ensimmäinen, joka lukee Ruususadun. En kuitenkaan älynnyt hakea sitä tuolta alanappulasta ja jatkoin matkaa pettyneenä nukkumaan.
Noh, mä meen nyt juomaan aamukahvin ja Tuuliksen lääkärille ja tulen sitten lukemaan. =9)

irene kirjoitti...

Hienoa ja tyylikästä tekstiä. Jään malttamattomana odottamaan tulevaa keskiyötä, että saan lukea toisen osa tätä satua. =o)

Olga kirjoitti...

Tää on hieno, Muru!!

karoliina ja jani kirjoitti...

Kiitos luettu! -karo-

Sädehelmi kirjoitti...

Alku on lupaava, ihanan kuvaileva tarina.

Seija kirjoitti...

Ihana alku <3
Tämä satu täytyykin ottaa aamun avaukseksi.

Smirgeline kirjoitti...

Mitähän kautta minä tänne eksyin?
Mutta liityn lukijoihin mukaan.

Rosetta Kivi kirjoitti...

Smirgeline, tuntemattomat ovat satujen ystävien tiet. :)

Tervetuloa seuraamaan Ruususatua!

Yamaba kirjoitti...

Jaha, tässä on uusi alku, uusi ihminenkin ehkä. Miriam heitettiin maailmaan.

Rosetta Kivi kirjoitti...

Yamaba, sulla on hyvä muisti. :)

Anonyymi kirjoitti...

Liityn porukkaan mukaan. Luen samalla toto pomo on pahin, joka koukuyyi minut, omien kokemusten sattelemana.

Rosetta Kivi kirjoitti...

Tervetuloa vaan joukkoon.