Kahdeskymmeneskahdeksas luku

jossa parsitaan kattoa kasaan. 

Olli oli pyytänyt Seppää avukseen krouvin vuotavaa kattoa korjaamaan. Reikä oli huomattu, kun katosta oli sateella tippunut vettä myyntitiskille ja yön aikana vesi oli kastellut puulattian. Olli oli luutunnut lattiaa koko aamun ja Seppä ja Sebalus olivat keikkuneet krouvin katolla paikkaamassa vuotavaa kohtaa. Auringon kaartuessa taivaan rantaa kohti he olivat saaneet reiän paikattua. Laskeuduttuaan katolta alas Seppä huomautti ties kuinka monetta kertaa, että katto olisi paras uusia kokonaan. Sepän isä oli aikoinaan takonut krouvin katon, kun Ollin äiti ja täti olivat pitäneet krouvia. Katto oli jo vanha ja kulunut ja sen paikkaaminen auttoi asiaa vain hetkeksi. Kun yhden kohdan sai paikattua, toinen kohta alkoi jo vuotaa, ja Seppä joutuisi taas paikkaamaan kattoa kuin risaista tilkkutäkkiä.

Olli kaatoi Sepälle ja Sebalukselle hunajasimaa juotavaksi ja työnsi lautasellisen suolasilakoita ja tummaa leipää heidän eteensä. Hän oli kuullut Sepän valitukset monet monituiset kerrat, mutta krouvin pyörittäminen oli enemmän elämäntapa kuin kannattavaa liiketoimintaa eikä Ollilla ollut varaa rakennuttaa uutta kattoa. Olkoonkin, että Seppä olisi takonut sen hänelle asevelihintaan. 

”Jos voitan syysmarkkinoiden korttipelissä suuren määrän rahaa, lupaan sijoittaa ne uuteen kattoon”, Olli ilmoitti. 

Kylän syysmarkkinoiden aikaan krouvissa järjestettiin joka vuosi mahtava peli-ilta. Se huipentui pokeriin, jossa ei pelimarkkoja laskettu. Kylän vaimot olivat kiukkuisia peli-illasta, sillä moni isäntä oli hävinnyt pelissä kaikki sadonkorjuusta saamansa tulot. Kylän pastori oli viime vuosina pitänyt syysmarkkinoiden aikaan tulikivenkatkuisia saarnoja, joissa pelaajia peloteltiin helvetin kauhuilla. Pastorin tavoitteena oli saada jokainen syntisäkki tekemään parannus ja kääntymään kaidalle polulle, jossa armon hunajapisarat pitivät huolta siitä, ettei eksynyt enää koskaan palaisi pelihelvetin pariin. Siitä huolimatta kylän miehet pitivät itsepäisesti kiinni perinteestä eikä uusi pormestarikaan ollut katsonut tarpeelliseksi puuttua asiaan. Viime markkinoilla Olli, Seppä ja Sutiveikko olivat ajautuneet pelin tuoksinassa tappeluun, kun Olli oli väittänyt Sutiveikon huijaavan. Olli oli syyttänyt Sutiveikkoa korttien piilottamisesta, ja suuttunut kun Sutiveikon kengän juurelta oli löytynyt ässä. Turhaan oli Sutiveikko selittänyt kortin tippuneen vahingossa. 

”Krouvin takana on kyllä tilaa sinunlaisillesi huijareille”, Olli oli karjunut ja tarttunut Sutiveikkoa kauluksesta. 

Seppä, joka tiesi kyllä Ollin väkivahvat voimat mutta jota järkytti nähdä naisihminen miehen kimpussa, oli mennyt riitapukareiden väliin keskeyttääkseen tappelun mutta saanut vahingossa Sutiveikon nyrkin silmäänsä. Siitäkös Seppä suivaantui ja löi Sutiveikkoa nyrkillä palleaan. Loppujen lopuksi kaikki kolme pyörivät yhtenä myttynä krouvin lattialla ja jakoivat summanmutikassa iskuja oikealle ja vasemmalla. Kuka tietää, miten tappelussa olisi käynyt, ellei Sebalus, leipuri ja tohtori olisi tulleet väliin ja väkipakolla erottaneet riitapukarit toisistaan. Riidasta ei sen koommin puhuttu, mutta sen jälkeen Olli oli suhtautunut Sutiveikkoon varauksella. Sebalus taas oli Ollin silmissä muuttunut sankariksi ja ihaillen hän katseli nytkin karvaista miestä, joka lappoi hyvällä ruokahalulla suolasilakkaa suuhunsa. 

Krouvin ovi avautui naristen ja ovesta astui sisään pellavakutomon Pauliina. Hän oli arvannut, että Seppä olisi iltapalalla krouvissa, ja osasi siksi suunnistaa paikalle oikeaan aikaan. Työpäivän päätyttyä pellavakutomolla Pauliina oli käynyt peseytymässä kotonaan ja pukenut päälleen pellavaisen tyköistuvan leningin, jonka rinnustaa koristivat lemmikin väriset ristipistot. Oljenvaalean tukkansa hän oli sitonut kahdelle letille ja pyöräyttänyt ne korvilleen, jossa ne keikkuivat kuin pulleat vehnärinkelit. Olli tervehti naista, Sebulus murahti jotakin tervehdykseen viittaavaa ja painoi katseensa takaisin lautaselle. Pauliina istahti Sepän viereen ja tilasi itselleen kolpakon hunajasimaa. Olli tunsi olonsa vaivaantuneeksi ja siirtyi krouvin takaosaan pöytiä pyyhkimään. Sebalus röyhtäisi, kaivoi piipun taskustaan ja siirtyi Ollin perässä takaosaan sitä polttamaan. 

Seppä tervehti naista murahtaen ja lappoi hiljaisuuden vallitessa ruokaa suuhunsa. Hän olisi mieluummin nauttinut iltapalansa ilman naisseuraa eikä muutenkaan ollut juttutuulella. Pauliina hymyili valkoiset hampaat loistaen ja puristi Seppää polvesta. 

”Kiitos viimeisestä”, hän hymyili ja iski Sepälle silmää. ”Ajattelin, että saattaisit kaivata seuraa, kun ei olla vähään aikaan tavattu.”