jossa Alfred paljastaa juurensa.
Kun ilta-aurinko värjäsi taivaanrannan vaaleanpunaiseksi, Alfred heilutti lasiastiaa ja katsoi tyytyväisen näköisenä aikaansaannostaan.
”Aamulla, kun heräämme, lääke on valmis. Pääset valoisan aikana takaisin Hämärälaakson läpi ja siitä osaatkin jo tien Ruusukylään.”
Ruusu ei sanonut mitään. Hän ymmärsi, että hänen oli viipyilemättä toimitettava lääke Enkelimummille, mutta hänen vatsaansa kouraisi, kun hän ajatteli, ettei näkisi Alfredia ehkä enää koskaan.
”Etkö voisi tulla kanssani Ruusukylään? Olen varma, että Enkelimummikin ilahtuisi tapaamisestasi.”
”Olen pahoillani mutta en voi ylittää Hämärälaaksoa. Oppilaani tarvitsevat minua ja Ruusukylä on Enkelimummin aluetta.”
”Mutta entäs jos sanon, että minäkin tarvitsen sinua?”
Alfred katsoi Ruusua surumielisesti hymyillen ja rutisti tätä.
”Et tarvitse. Sinun on ensin löydettävä oma tehtäväsi. Ja kiireellisin tehtävä on auttaa Enkelimummia.”
Ruusu muisti äkkiä, ettei ollut kysynyt Alfredilta, miten tämä oli tutustunut Enkelimummiin. Hassua, ettei ajatus tullut aikaisemmin mieleeni, Ruusu mietti. Alfredin ja Enkelimummin täytyi olla läheisiä, sillä tuskin Alfred tuntemattoman henkilön vuoksi olisi lähtenyt Mesilammelle lääkettä uuttamaan.
”Oletko kauankin tuntenut Enkelimummin?” Ruusu kysyi.
”Koko elämäni.”
”Mutta Enkelimummihan asuu Ruusukylässä ja sinä Kontiovuorella. Miten te voitte tuntea toisenne?”
”Enkelimummi ei ole asunut koko ikäänsä Ruusukylässä. Ennen kuin sinä synnyit, hän asui Vastarannalla, jossa hänet koulutettiin tietäjäksi. Vastarannalla sijaitsee mestarien perustama gymnaasi, jonka tehtävänä on siirtää tietäjien ikivanhaa tietoa sukupolvelta toiselle.”
”En ole koskaan kuullutkaan moisesta”, Ruusu vastasi.
”Enkelimummi, jonka oikea nimi on muuten Miriam, valittiin koulutukseen samaan aikaan isäni kanssa. He olivat silloin kahdeksantoistavuotiaita. He rakastuivat toisiinsa, mutta isäni oli jo luvattu toiselle naiselle, Esterille, jonka kanssa hänen oli määrä mennä naimisiin. Esterin isä oli Vastarannan vaikutusvaltaisimpia ja varakkaimpia miehiä ja naittamalla isäni varakkaaseen sukuun mestarit halusivat varmistaa sen, että ikivanha tieto säilyisi ja leviäisi muuallekin Valtakuntaan. Kun mestarit saivat tietää, että Miriam oli raskaana, he pakottivat isäni naimisiin Esterin kanssa. Miriam oli surun murtama. Yhdeksän kuukauden aikana häntä pidettiin eristyksissä ulkomaailmasta ja hänen luonaan sai vierailla vain yksi mestareista, jonka tehtävänä oli jatkaa Miriamin kouluttamista tietäjien saloihin.”
”Koulutettiinko hänestä tietäjää?”
”Kyllä. Hän oli yksi lahjakkaimmista tietäjistä satoihin vuosiin. Se, mikä meiltä muilta on vienyt vuosia oppia, vei Miriamilta vain yhdeksän kuukautta.”
”Mitä lapselle tapahtui?”
”Poikalapsi syntyi terveenä. Hänet annettiin kauppiaspariskunnalle kasvatettavaksi ja Esterin isä lupasi elättää lapsen täysi-ikäiseksi, jos kauppiasperhe lupaisi muuttaa pois Vastarannalta. Ester ei halunnut nähdä lasta silmissään. Poika varttui asiasta tietämättömänä kauppiaspariskunnan hoivissa ja he rakastivat häntä kuin omaa lastaan.”
”Entä Enkelimummi?”
”Hänet karkotettiin Ruusukylään ja hänelle ilmoitettiin, ettei hän enää koskaan saisi tavata isääni eikä palata Vastarannalle.”
”Minun käy sääliksi sitä lasta, jolta ryöstettiin perhe. Mahtaakohan poika olla vielä elossa?”
”Minä olen se poika ja Miriam on minun äitini.”
4 kommenttia:
No niin mä vähän ajattelinkin, että Alfred on Enkelimummin poika. Kyllähän se niin on, että äitien ja lasten välillä vallitsee side, jota pitkät matkatkaan ei voi katkaista.
Lapset menee maailman ääriin toteuttamaan oman elämänsä tehtävää, mutta juuret oman elämän lähteelle säilyvät aina katkeamattomina, jos vain äidit ja isät niin haluavat. <3 Lasten tehtävä, kun on lähteä toteuttamaan omia unelmiaan.
Miksi tää ilmestyy nykyään vaan silloin tällöin? Olis kiva jos tuolla lopussa lukis aina että millon seuraava osio julkaistaan niinkuin tuossa aiemminkin :)
Hetkinen, jos Miriam synnytti Alfredin alle 20-vuotiaana, ja Alfred on nykyisin parikymppinen nuorukainen, niin silloinhan valkohapsinen Enkeli"mummi" on noin nelikymppinen, nainen parhaassa iässä? Raskas ja kuluttava on ollut Enkelimummin elämä...
Anonyymi:Tämä ilmestyy aina silloin, kun puuhiltani ehdin julkaista lisää. Sadun voi laittaa Blogilistalla seurattavaksi, niin saa aina tiedon, kun uusi osa ilmestyy. Tai sitten voi tilata noi Feedit kohdasta "Tilaa Ruususatu".
Miija: Täytyy myös muistaa että tämä tarina tapahtuu aikana, jolloin ihmisen keski-ikä oli huomattavasti alhaisempi kuin nykyaikana. Joten erityisen raskasta ei Enkelimummin elämän ole tarvinnut olla, vaikka se sitä henksiesti onkin epäilemättä ollut. Ja toiseksi, tämä on satu. Ja sadun maailmassa ei välttämättä päde reaalimaailman lainalaisuudet. :-)
Lähetä kommentti