jossa jousi soittaa viulua.
Näkin jousi pysähtyi kuin käskystä ja häävieraat vaikenivat pelästyneinä. Ruusu avasi silmänsä ja vilkuili kauhuissaan ympärilleen. Kaikki tunnistivat Ulvaksen äänen. Maahislapset puhkesivat itkuun ja puristautuivat vanhempiaan vasten. Ulvaksen ulina kaikui hämärtyvässä metsässä ja sen rinnalla kuului ohuempi ääni. Pentu oli liittynyt mukaan kuoroon. Kaikki seisoivat jähmettyneinä paikoillaan. Jokainen muisti, miten Ruusun nimijuhlat olivat päättyneet.
Lievo lennähti vaahteran oksalle ja ryhtyi puhumaan.
”Rauha teille kaikille”, se raakkui pelokkaalle juhlakansalle. ”Älkää pelätkö. Ulvas ei tahdo teille pahaa. Se on tullut pennun kanssa onnittelemaan hääparia ja musiikki tempaisi sen juhlatunnelmaan.”
Juhlaväki kohahti. Milloinkaan aikaisemmin eivät sudet olleet osallistuneet metsänväen juhliin.
”Ulvas lähettää lämpimimmät onnittelut hääparille ja Ruusulle, joka pelasti sekä hänet että pennun kuolemalta.”
Juhlaväki kääntyi katsomaan Ruusua ja puhkesi taputuksiin. Huomiosta hämmentyneenä Ruusu painoi katseensa maahan.
”Jatkakaa ihmeessä morsiamen laulua”, Ruusu mutisi tuskin kuultavasti.
Näkki nosti viulun olalleen ja ryhtyi soittamaan. Juhlaväki yhtyi lauluun ja korkeimpana puiden latvassa kaikui Ulvaksen ja pennun ulina, joka omalaatuisella tavallaan sopi yhteen muiden laulun kanssa.
Kun vieraat olivat lähteneet koteihinsa, Ruusu jäi hääparin kanssa lammelle. Näkki oli laskenut viulunsa pitopöydälle ja kietonut kätensä Vuokon olalle. Yhdessä he katselivat meren pintaa, jolle kuu heijastui. Yhtäkkiä Ruusulle iski vastustamaton halu tarttua viuluun. Hän ei muisanut koskaan pidelleensä viulua käsissään, soittamisesta puhumattakaan. Hän poimi viulun pöydältä ja asetti sen olalleen samaan tapaan kuin oli nähnyt Näkin tekevän. Hän tarttui jouseen kuin unessa ja asetti sen kielille. Parin haparoivan yrityksen jälkeen viulu alkoi soida kuin mestarin käsissä. Ruusu sulki silmänsä ja antoi jousen viedä kättään. Näkki ja Vuokko tuijottivat silmät suurina Ruusua ja viulua.
”En tiennytkään, että osaat soittaa viulua”, Näkki sanoi, kun Ruusu oli lopettanut.
”En minäkään”, Ruusu vastasi.
Ruusu tuijotti viulua ja jousta. Jostain kaukaa hänelle nousi mieleen muisto, jossa pieni tyttö seisoo viulu kädessään Enkelimummin puutarhassa. Kasvattiäiti syöksyy vihaisena tytön luo ja nappaa soittimen tämän kädestä.
”Jos vielä opetat tytölle tuollaisia temppuja, ilmiannan sinut pormestarille”, äiti huutaa ja ojentaa viulun Enkelimummille. Sitten hän tempaisee itkevän tytön mukaansa ja ryhtyy vetämään tätä perässään kohti kotia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti