Auringon laskiessa

Laiva oli ankkuroituna laiturin viereen, kun Ruusu ja Alfred saapuivat laiturille. Se oli pieni puinen höyryalus, joka toi Vastarannalta tavaraa Ruusukylään muutaman kerran vuodessa. Laivan kapteeni nojasi aluksen kaiteeseen ja poltti piippua. Kun hän näki Ruusun ja Alfredin saapuvan, hän astui laiturille ja nosti lippalakkiaan tervehdykseksi.
”Sinä taidat olla Ruusu”, kapteeni mörähti ja ojensi kätensä Ruusulle. ”Tervetuloa laivaani.”
”Kiitos”, Ruusu mumisi vastaukseksi.
”Kuinka kauan matka kestää?” Alfred kysyi kapteenilta.
”Tällaisella aurinkoisella säällä olemme perillä parissa päivässä.”
Alfred nyökkäsi ja laski Ruusun repun laiturille. Kapteeni huusi ruoripojan luokseen ja pyysi tätä viemään repun laivaan.

Äkkiä Ruusu kuuli nimeään huudettavan. Hän kääntyi kylään päin ja näki, kuinka Seppä harppoi pitkin kiireisin askelin laituria kohti pitkulainen kotelo kädessään. Ruusu tunsi, kuinka polvet notkuivat hänen allaan. Seppä lähestyi rantaa ja harppoi puuskuttaen laiturille.
”Mitä asiaa sinulla on?” Alfred kysyi tiukasti. ”Luulin, että olimme saaneet asiat päätökseen Miriamin kodin avaimen luovuttaessani.”
Seppä huohotti ja pyyhki hikeä otsaltaan. Korkealta taivaankannelta porottava aurinko häikäisi ja Seppä siristi silmiään.
”Löysin tämän Enkelimummin tuvan pöydältä”, Seppä sanoi ja ojensi viulukotelon Ruusulle.
Ruusu tuijotti koteloa eikä tiennyt tarttuako siihen vai ei.
”Mutta mitä minä tällä teen?” Ruusu kysyi.
”Enkelimummi oli jättänyt pöydälle viestin, jossa hän pyysi viestin löytäjää antamaan kotelon sinulle ennen lähtöäsi”, Seppä intti ja työnsi koteloa itsepäisesti Ruusulle.
”Pötyä”, Ruusu tiuskaisi. ”Minä kävin sulkemassa pitsihuvilan oven hautajaisten jälkeen eikä tuvan pöydällä ollut silloin mitään viestiä saatikka soitinta.”
Seppä ojensi kirjekuoren Ruusulle. Ruusu avasi sen ja poimi kuoresta kirjeen ja kuivatun ruusun. Ruusu tunnisti kukan samaiseksi lajikkeeksi, jota kasvoi hänen puutarhassaan ja jollaisen hän oli laskenut Enkelimummin haudalle. Viesti oli Enkelimummin käsialalla kirjoitettu.

Ruusu,
meille kaikille on jaettu syntymässämme lahja, jota meidän tulee vaalia. Sinun lahjasi on musiikki ja tietäjän siemen, jotka olet vanhemmiltasi perinyt. Ota viulu mukaasi, pidä siitä yhtä hyvää huolta kuin olet ruusuistasi pitänyt.

Tiesitkö, että ruusu, jota olet puutarhassasi hoitanut, on nimeltänsä Valamonruusu? Se tunnetaan myös toisella nimellä: Unikkoruusu.

Rakkaudella,
Miriam

Ruusu taittoi kirjeen ja asetti sen takaisin kuoreen. Hän seisoi hetken ajatuksissaan ja tarttui sitten Sepän ojentamaan viulukoteloon.
”Kiitos, Seppä. Ja kaikkea hyvää sinulle ja Pauliinalle”, Ruusu sanoi ja ojensi kätensä hyvästiksi. Seppä tarttui epäröivästi Ruusun ojentamaan käteen. Äkkiä hän tunsi suurta tarvetta sulkea edessään seisova nainen syliinsä ja upottautua ikuisiksi ajoiksi naisen syleilyyn, mutta ennen kuin hän ehti vetää naista lähemmäs, Ruusu oli jo irrottanut otteensa. Kuului pillin vihellys ja kapteeni kehotti Ruusua astumaan laivaan. Ruusu puristi viulukoteloaan kainalossaan ja kääntyi Alfredin puoleen.
”Ehkä tiemme vielä risteävät”, Ruusu sanoi ja painoi päänsä Alfredin rintaa vasten.
”Kuka tietää. Mutta ennen kuin lähdet, haluan antaa sinulle lahjan.”
Alfred kaivoi housuntaskusta sinisen mestarikiven ja ojensi sen Ruusulle.
”Tämä kuuluu nyt sinulle. Kun löydät tietäjän, johon luotat, anna se hänelle. Se on merkki.”
Ruusu poimi kiven Alfredin kämmeneltä ja silitti sen sileää pintaa.
”Kiitos”, hän kuiskasi.
Ruusu asteli laiturin ja laivan välistä pikkuista puusiltaa pitkin laivan kannelle. Laivapojat irrottivat köydet laiturista ja pilli huusi lähdön merkiksi.

Vielä kaukaa Ruusu näki kaksi miestä seisomassa vieretysten laiturilla, toinen vilkuttaen, toinen käsiään rinnalla puristaen. Ruusu tuijotti laiturille niin pitkään, että taakse jääneet miehet näkyivät enää pieninä pisteinä. Kun hän käänsi katseensa kohti menosuuntaa, aurinko oli vaipumassa taivaanrannan taa. Se värjäsi horisontin vaaleanpunaiseksi. Äkkiä taivaankannen yli piirtyi hopeinen vana. Ruusu näki taivaalla lähestyvän tutun hopeanhohtoisen kyyhkyn, Aarteen. Sekin oli matkalla Vastarannalle.

***
Sen pituinen se.